2. Lilo on ollut aina todella vilkas ja aktiivinen, varsinkin pentuna. Se tulee toimeen kaikkien koirien kanssa, eikä sen sosiaalisesta elämästä tarvitse olla huolissaan. Liloa ei moni koira saa juoksemalla kiinni ja sen pikakiito turhauttaa joitakin koiria.
3. Lilo syö Golden Eagle -ruokia. Oikea ruoka löytyi vasta Lilon ollessa vajaa vuoden ikäinen, sillä oli ensimmäisen syksyn aikana vatsa sekaisin ihan koko ajan. Golden Eagle taisi olla kolmas ruoka jota kokeilimme. Lilo on todella ahne koira ja se kyllä syö mitä vaan, eri asia on, pysyykö syöty sisällä. Lilo saa makupaloina omia nappuloitaan ja joskus erikoistapauksissa keitettyä broileria. Erikoistapaus voisi olla vaikka jonkun uuden, hankalan asian opettelu. Silloin pitää olla ekstraherkkua :)
4. Jos kaikki eivät ole sitä vielä arvanneet, Lilon nimi tulee Lilo & Stitch -elokuvasta. Mietimme pitkään pennun nimeä. Emme halunneet antaa selvää ihmisen nimeä, emmekä liian tavallista nimeä. Ihanteellinen olisi sellainen nimi, joka ei myöskään tarkoittaisi mitään. En toki tiedä, jollain kielellä Lilo saattaa jotain tarkoittaakin, mutta vielä en ole merkitykseen törmännyt :D
5. Lilo on shetlanninlammaskoira. Sitä luullaan usein colliepennuksi ja vielä useammin sitä sanotaan mini-Lassieksi. Sheltin turkkia ei tarvitse trimmata ja se on loppujen lopuksi hyvin helppohoitoinen. Perusteellinen harjaus aina parin kuukauden välein, pesu pari kertaa vuodessa tai silloin, kun koira on likainen. Korvat ja tassukarvat täytyy pitää siisteinä, muuta huolehdittavaa ei juuri ole.
6. Meillä ei aluksi ollut Lilolle ollenkaan pehmolelua, mutta pennun tultua aloin tonkia omia varastojani ja löysin Lilolle sopivan pehmokoiran. Lilonen rakastui siihen heti paikalla, eikä suostunut nukkumaan keittiössä portin takana, jos se näki Koiran olevan olkkarin puolella. Pentuna se ei jaksanut juuri kanniskella lelua itse, ei se tainnut edes mahtua Lilon vauvasuuhun, mutta nykyään pehmokoiraa retuutetaan ympäriinsä hurjalla voimalla. Viime aikoina Koiraa ei ole tarvinnut ottaa matkalle mukaan, mutta aina kotiin palatessa Lilo syöksyy etsimään sitä ja on selvästi iloinen jälleennäkemisestä.
7. Ennen Lilon tuloa äiti oli jyrkästi sitä mieltä ettei koira kuulu sänkyyn. Luin lehdistä ääneen kuinka se on koiralle luontaista laumakäyttäytymistä ja kuinka ihanaa olisi kun pieni karvapallo käpertyisi jalkopäähän. Äiti ei heltynyt ja vuoden ajan Lilo nukkuikin keittiössä portin takana. Oli se siellä ihan tyytyväinen, ei valittanut tai huutanut ollenkaan. Viime kesänä Lilo alkoi nukkua vapaasti missä halusi, sillä oli käytössään keittiö, eteinen ja olohuone, jossa myös äitini nukkui. Usein Lilo nukkui myös kanssani oven takana ja silloin pyysin sen aina sänkyyn nukkumaan. Pikkuhiljaa minulta salaa myös äiti alkoi pitää Liloa sängyssä öisin ja nykyään Lilo nukkuu poikkeuksetta joka yö jommankumman sängyssä :)
8. Lilon paras koirakaveri on sen puoliveli Justus, jota pääsemme usein moikkaamaan, Justus on nimittäin isovanhempieni koira. Lilo nauttii niin paljon päästessään juoksentelemaan maalla vapaana Justuksen kanssa. Itsellekin tulee niin hyvä mieli ja on kiva kun saa pitää koiria vapaana. Ennen Liloa Justus ei ollut nähnyt toisia koiria pentuaikansa jälkeen kuin pari-kolme kertaa ja se oli vähän hämillään kun menimme sinne ensimmäistä kertaa Lilon kanssa. Nopeasti niistä tuli kuitenkin kavereita ja vaikka aluksi luulimme, että vanhempi Justus ottaisi komennon, pikkusiskosta tuli kuitenkin se pääpomottaja.
